Monipuolinen Gibraltarin luonnonpuisto
Gibraltarin tunnettu maamerkki on 426 metriä korkea Gibraltarin kalkkikivivuori, jonka sisään kätkeytyy lukuisia sotilaskäyttöön rakennettuja luolia ja tunneleita. Vuoren yläossa sijaitsee Gibraltarin luonnonpuisto, joka on ollut suojeltu alue vuodesta 1993 alkaen ja kattaa 40 prosenttia Gibraltarin pinta-alasta.
Gibraltar sijaitsee eteläiseen Espanjan rannikolla Gibraltarin salmella Pyreneiden niemimaassa, mutta on silti Britanniaan kuuluva merentakainen alue. Gibraltar on pinta-alaltaan vain 6,8 neliökilometriä ja siellä asuu noin 34 000 ihmistä. Rantaviivaa alueella on 12 kilometriä.
Pyreneiden niemimaa on lounais-Euroopassa sijaitseva alue, joka rajautuu Pyreneiden vuoristosta Välimereen etelässä ja idässä, ja Atlantin valtamereen pohjoisessa ja lännessä. Pyreneiden niemimaahan kuuluvat Espanjan, Portugalin ja Andorran valtiot sekä Britannialle kuuluva Gibraltar.
Kuhinaa keskuskadulla
Meidän vierailumme Gibraltarilla oli kaksipäiväinen. Pakettiauton jätimme kumpanakin päivänä Espanjan puollelle merenrantaparkkiin, noin kilometrin päähän rajasta. Rajan ylitys oli molempina päivänä erittäin sutjakkaa, vaikka olikin viikonloppu.
Suoraan rajalta pystyi hyppäämään bussin kyytiin, jolla pääsi mm. keskuskadun tuntumaan tai gondolihissille. Ensimmäisenä päivänä päätimme jäädä kyydistä keskustan pysäkillä.
Keskilämpötila Gibraltarilla on tammikuussa +13 °C mutta vierailumme sattui osumaan viikonlopulle, joka oli useita asteita keskivertoa lämpimämpi ja aurinkoinen.
Meille ei ollut juurikaan ennakkokäsitystä mitä odottaa, joten yllätyimme hieman, kun saavuimme Gibraltarin keskuskadulle. Tunnelma muuttui todellakin Espanjanlaisesta mañana meiningistä brittiläisiä tungeksiviin matkamuistokojuihin ja kuppiloihin.
Ensimmäisenä päivänä olimme auttamatta myöhässä aikataulusta ja lopulta päästyämme keskuskadun vilinästä gondolihissille noin puoli neljän aikaan iltapäivällä, hieman iloton asiakaspalvelija ilmoitti meille, että emme ehtisi vuoren toisen pään nähtävyyksiin lainkaan. Liput gondolihissiin ja luonnonpuistoon olivat kuitenkin sen verran arvokkaat, että halusimme nähdä kaikki vuoren tarjoamat viihdykkeet. Niinpä poistuimme paikalta ja siirsimme suunnitelmamme seuraavalle päivälle.
Liput Gibraltarin luonnonpuistoon, sisältäen gondolihissikyydin yhteen suuntaan, maksoivat noin 50 euroa kappale. Puistossa on niin runsaasti nähtävää, että reissuun kannattaa varata vähintään viisi tuntia, mieluummin koko päivä. Lisäksi kävelyä vuoren nähtävyyksien välillä tulee useampi kilometri.
Seuraavana päivänä kuljimme bussilla suoraan gondolihissille ja pääsimme aloittamaan retkemme jo puolenpäivän tienoilla. Luonnonpuistoon oli siis mahdollista kulkea gondolihissin kyydissä, taksilla tai kävellen koko vuoren rinne ylös asti.
Tässä vaiheessa emme vielä tienneet kuinka laajasti puistossa olisi nähtävää. Jos olisimme olleet paremmin kartalla retkikohteestamme, olisimme varmaan pyrkineet paikalle aiemmin, sillä talviaikaan Gibraltarin luonnonpuisto suljetaan jo 17:15.
Tiesitkö?
Euroopan villit apinat
Gibraltarin luonnonpuisto toimii kotina Euroopan ainoalle villinä elävälle apinalajille magotille, toiselta nimeltään berberiapinalle. Gibraltarille magotit ovat asettuneet ihmisen tuomina, mutta jääkausien välillä, niitä on esiintynyt Euroopassa myös luonnostaan. Nykyään lajia uhkaa elinympäristön supistuminen ja laitoin lemmikkieläinkauppa, ja kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö onkin luokitellut sen erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Vuonna 2013 luonnonvaraisen kannan kooksi arvioitiin 5 000–6 000 yksilöä.
Magotti on keskikokoinen apinalaji, jonka uros kasvaa 10–18 kiloiseksi ja 60–65 senttiseksi. Naaraat ovat 68 % uroksien painosta. Syntyessään apinat ovat väritykseltään huomattavasti mustempia, ja niiden turkki alkaa vaaleta 45 päivän iässä. Häntä niiltä saattaa puuttua kokonaan tai se on kovin lyhyt.
Magotit synnyttävät kerrallaan yleensä yhden poikasen, jota ne imettävät noin vuoden. Aikuiset apinat ovat kaikkiruokaisia mutta enimmäkseen niiden ruokavalio koostuu kasveista. Vanhimmat tavatut magotit ovat eläneet noin 30-vuotiaiksi.
Gibraltarilla saattaa törmätä myös muihin pienempiin nisäkkäisiin ja matelijoihin. Luolista voi löytää neljää eri lepakkolajia. Gibraltarin lahdessa elää munkkihylkeitä, valaita sekä delfiinejä. Yhtenä turistien huvituksena siellä järjestetään delfiinien bongaus kierroksia.
Gibraltar on myös petolintujen muuttoreitillä Afrikan ja Euroopan välillä. Sen kautta muuttaa kausittain 250 000 petolintua.
“First rule at the top of rock: Do not feed the monkeys!”
Heti seuraava sääntö kuuluikin: ”No food near the monkeys.” Tämä pääsi ikävällä tavalla unohtumaan, kun vaijerihissin kyydistä noustuamme olivat apinat lähes välittömästi vastassa. Sami intoutui kaivamaan kameraa repusta, joka oli edelleen siellä alimmaisena, sillä emme olleet varautuneet kuvattavaa ilmaantuvan ihan näin välittömästi vuorelle päästyämme.
Sami alkoi nostella tavaroita kameran tieltä ja otti käteensä evääksi tarkoitetun banaanin. Tämä oli tietenkin virhe, sillä ihmisiin tottuneiden apinoiden edessä ei kannattaisi heilutella banaania, jos ei ole tarkoituksena sitä apinoille luovuttaa.
Apinoista suurin ei jäänyt paljoa empimään vaan oli muutamassa sekunnissa hypännyt Samin selkään ja vaati banaania itselleen. Sami näki tässä tilanteessa parhaaksi vaihtoehdoksi luopua banaanista ja viskasin sen maahan. Apina syöksyi saman tien hedelmän perään, nappasi sen mukaansa ja painui muutaman metrin päähän nauttimaan saamaansa evästä.
Ympärillä olevat todistajat varmasti pitivät meitä hieman idiootteina, joten hipsimme vähin äänin paikalta kameroinemme ja jäljelle jääneine eväinemme. Hyvin pian meille paljastui, etteivät nämä ensimmäiset vastassa olleet apinat olleet todellakaan vuoren ainoat, vaan niitä tuli läjäpäin vastaan päivän edetessä.
Top of the rock guide
- Do not feed the monkeys
- No food near the monkeys
- Do not touch the monkeys
- Please fold prams
- No littering
- No smoking
- Plastic free zone
- No dogs
Maisema-askelmia
Alun apinoiden kohtaamisesta selviytyneenä ensimmäisenä reitillämme tuli vastaan näköalapaikka Skywalk. Kyseessä oli läpinäkyvä aidattu tasanne, josta pääsi ihastelemaan meren takana siintävää Afrikkaa ja satoja metrejä alapuolella piirtyvää rantaviivaa.
Skywalkin jälkeen oli luvassa jonkun verran kävelyä kauniissa ympäristössä, kunnes saavutimme seuraavan kohteen. Kyseessä oli Gibraltarin korkeimmalla kohdalla sijaitseva O’Hara’s Battery. Tämä tykistön patteri on rakennettu vuonna 1890, entisen O’Hara’s Folly nimisen vartiotornin tilalle.
Gibraltarin kuvernööri Charles O’Hara uskoi, että rakentamalla vartiotornin Gibraltarin korkeimmalle kohdalle, olisi vihollinen Espanjan puolella Cádizin satamassa helposti tarkkailtavissa. Tornin rakentaminen ei kuitenkaan ollut kuvernöörin toivoma menestys ja siksi torni sai lempinimen O’Hara’s Folly (O’Haran hullutus).
Ensimmäinen patteriin asennettu ase oli takaa ladattava 6-tuumainen tykki. Vuonna 1091 se korvattiin 9.2 tuuman Mark X BL aseella, jonka kantaman oli teoriassa mahdollista yltää Afrikan rannikolle asti, jonne on Gibraltarilta meriteitse matkaa reilu 20 kilometriä. Patteri oli aktiivisesti käytössä toisen maailmansodan aikaan ja viimeinen laukaus sieltä ammuttiin harjoitusten yhteydessä, 7 huhtikuuta vuonna 1979.
O’Haran batteryn vieressä sijaitsi myös toinen, Lord Airey’s Battery. Aivan tämän patterin vierestä lähtivät alaspäin kiemurtelemaan jyrkät kiviportaat. Portaita kutsutaan nimellä Mediterranean Steps.
Pitkät ja jyrkät portaat on aikanaan rakennettu brittien puolustusasemien välille osaksi sotilaallista viestintäjärjestelmää. Portaat kunnostettiin vuonna 2007 ja ovat nyt osa siviileille suunnattuja upeita maisemia tarjoavia kävelyreittejä luonnonpuiston alueella.
Portaita emme lähteneet alas asti kipuamaan, sillä tajusimme jo tässä vaiheessa aikamme puiston nähtävyyksien parissa tulevan loppumaan kesken. Lisäksi kävelyä olisi muutenkin rutkasti edessä vielä tälle päivälle.
Maanalainen enkeli
Muutaman kurvin jälkeen päädyimme St Michael’s Cave sisään käynnille. Sisäänkäynnillä oli snickersiä syövä apina ja vessajonossa kuulin keskustelua siitä, kuinka apina oli varastanut suklaapatukan joltakin naiselta. Emme siis olleet ainoat eväänsä apinalle menettäneet.
Sisältä jopa 200 metriä pitkä luola, oli joka puolelta valaistu neonväreissä vaihtuvilla kohdevaloilla. Vaikuttavin näky oli enkeliä muistuttava tippukivi taideteos suunnilleen luolan keskipaikkeilla. Ympäri enkeliä oli sijoiteltu tekstitauluja, joista kävijöiden oli mahdollista tutustua luolan historiaan.
Ensimmäiset viralliset arkeologiset kaivaukset luolassa on suoritettu 1860-luvulla sotilasvankilan johtaja, kapteeni Frederick Bromen toimesta. Luolasta löytyi lukuisia esihistoriallisia esineitä kuten nuolenkärkiä, simpukkakoruja ja luuneuloja.
Ennen vuotta 1840 kaksi upseeria lähti luolaan tutkimaan luolajärjestelmän monia käytäviä. Upseereilla oli tapana etsiä seikkailuja luolista palveluksen hiljaisen ajan viihdykkeeksi. Kyseiset upseerit eivät kuitenkaan koskaan palanneet tutkimusmatkaltaan. Heitä ei enää koskaan nähty elossa eikä lukuista tutkimuksista huolimatta, heidän jäänteitään koskaan löydetty luolan sisuksista.
Victorian aikakaudella luolaa on käytetty erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Luola koristeltiin ja sotilaat istuivat tippukivien päällä soihdut käsissään ja valaisivat luolaa arvokkaita vieraita varten. Luolassa on järjestetty piknikeitä, häitä, konsertteja, juhlia ja jopa kaksitaisteluita.
Gibraltarin vuorta pidetään yhtenä Herkuleksen pilareista, jonka hän veisti matkallaan Eurystheusiin, suorittaessaan 12 urotekoaan. Legendan mukaan antiikin kreikkalaiset uskoivat, että luola oli sisäänkäynti alamaailmaan ja itse Hadeksen portti.
Matkallaan suorittamaan 12 urotekoaan Herkules on liitetty muihinkin luoliin, yhdestä voit lukea lisää täältä!
Näpit irti apinoista!
Päästyämme luolan neonvaloista takaisin auringon kirkkauteen, lähdimme kohti alueen apinaisinta kohtaa, Apes’ Deniä. Siirtymäreiteilläkään ei tosin tarvinnut harmaita seiniä tuijotella, sillä Gibraltarin luonnonpuisto tarjosi ihasteltavaa jatkuvalla tykityksellä, osaksi ihmisen aikaansaannoksina ja osaksi luontoäidin. Reitti Apes’ Denin kulki Royal Anglian way- nimistä polkua pitkin, jonka loppuhuipennuksena odotti riippusilta.
Sillan jälkeen oltiinkin jo Apes’ Denillä. Siellä apinoita toisiaankin riitti, myös muutaman magottien kanssa hieman turhankin läheisiä selfieitä ottavan mieshenkilön, pystyi tähän kategoriaan laskemaan. Gibraltar vuoren kolmas sääntö, ”Älä koske apinoihin”, ei heille ollut selvästi täysin auennut. Apes’ Denissä oli myös apinaperheiden pienimmät nähtävissä.
Tykkejä kätkettynä tunneliin
Puiston toisessa päässä sijaitsi enimmäkseen sotahistoriaa käsitteleviä nähtävyyksiä. Ensimmäisenä suuntasimme niistä tunneleiden muodostamaan vuoren sisäiseen labyrinttiin, jota kutsutaan nimellä Great Siege Tunnels. Tunneli oli edestakaisin kuljettava ja sen varrelta löytyi useita ampumaluukkuja aseineen sekä historiaa tekstein ja näyttelyin avattuna.
The Great Siege eli suuri piiritys on ajanjakso jona ranskalaiset, että espanjaiset yrittivät kaikkensa, vallatakseen brittien hallussa olevan Gibraltarin takaisin. Piiritys kesti 3 vuotta, 7 kuukautta ja 12 päivää alkaen vuoden 1779 heinäkuussa.
Gibraltarin suuren piirityksen aikaan kuvernööri tarjosi palkkiota sille, joka osaisi kertoa hänelle, kuinka aseet saataisiin suojatusti Gibraltarin jyrkälle pohjoispuolelle, jota nimitettiin Notchiksi. Eräs sotilasrakentajien komppanian ylivääpeli ehdotti tunnelin kaivamista vuoren läpi Notchiin. Ylivääpelin ehdotus sai kannatusta ja tunnelin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1782.
Kaivuu urakka oli isotöinen ja vaati useita räjäytyksiä, joiden seurauksena tunnelin kaivajat olivat vähällä tukehtua ruudin katkuun. Niinpä tunneliin täytyi puhkaista aukkoja, joista ilma pääsi kiertämään.
Alun perin ei ollut tarkoituksena sijoittaa aseita tunnelin varrelle mutta pian huomattiin, että tuuletusaukot toimisivat loistavasti myös ampuma-aukkoina. Myöhemmin lisää tunneleita kaivettiin ja lisää aseita asennettiin niiden sisuksiin.
Kun tietä jatkettiin alaspäin tuli vastaan City Under Siege. Tämä oli piirityksen aikaiseen 1700-luvulla rakennetun, rakennuksen sisään luotu demonstraatio siviilien ponnisteluista piirityksen aikana. Rakennusta, johon näyttely on laitettu esille, on aikanaan käytetty ammusvarastona.
Rakennuksissa on edelleen nähtävissä graffitit, joita vartiosotilaiden uskotaan piirrelleen seiniin vartiovuorojensa aikana, nukahtamista estääkseen. Nukahtaminen vartiovuorossa oli tähän aikaan kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty.
Vuoren sisäinen lentokone
Taas mentiin reipasta tahtia siksakki tietä vähän alaspäin ja päädytti toisen maailmansodan aikaisen tunnelin sisäänkäynnille. Sisäänkäynti oli näyttävä ja sen edessä seisoi kaksi vartijaa vierailijat vastaanottamassa. Rentoja tyyppejä vartijat tosin olivat, ja vitsailivat meille juuri ja juuri aukioloaikojen sisään ehtimisestä.
Heti alkuun täytyi suojata päänsä valkoisella kypärällä, jonka jälkeen pääsi jatkamaan luolan historiallisiin sisuksiin. Hyvin pian tulikin vastaan yksi toisen maailmansodan tärkeimmistä hävittäjälentokoneista, Supermarine Spitfire, mikä olikin Samille koko retken kohokohta.
Ketteryydestään lentäjien suosioita niittänyt Supermarine Spitfire oli toisessa maailmansodassa käytetty yksimoottorinen ja yksipaikkainen hävittäjä. Koneita rakennettiin yli 20 300 kappaletta ja niitä käytettiin palveluksessa aina 1960-luvulle asti.
Toisen maailmansodan aikaiset tunnelit olivat niin laajat, että koko 16 000 sotilaan varuskunta pystyttiin majoittamaan luoliin ja ruokaa riitti 16 kuukauden ajaksi. Kokonaisuudessaan 55 kilometrin mittaiseen tunneliverkostoon mahtui mm. maanalainen puhelinkeskus, voimalaitos, veden tislauslaitos, sairaala, leipomo, ammusvarastot ja ajoneuvojen huoltopaja.
Tunnelit pitivät sisällään myös Gibraltarin salaisimman paikan, Operation Traceria varten rakennetun tarkkailupisteen nimeltä Stay Behind Cave. Kyseessä oli suunnitelma Saksan hyökkäysten varalle, jossa kuusi miestä ylläpitäisi salaista kallion sisäistä tarkkailupistettä. Paikka oli niin hyvin piilotettu, että se löydettiin vasta vuonna 1997.
Hay’s Level osasto koostui kuninkaallisten mekaniikka – ja sähköinsinöörien työasemista. Osastolla oli elintärkeä rooli puolustautuessa vihollisten hyökkäyksiä vastaan. Käytävän seinälle onkin koottu sodassa Gibraltarin hyväksi työskennellyiden ammattilaisten elämätarinoita.
Henri Delabastita
Yksi käytävän seinälle päässyt tarina kertoo vuonna 1924 sotilaslentäjäkouluksensa aloittaneesta Henri Delabastitasta. Vasta 18-vuotiaana koulutuksena aloittaneena, hänestä tuli yksi sukupolvensa nuorimmista lentäjistä, hänen kerätessään 2500 lentotuntia eri lentokoneilla.
Henri syntyi ja kasvoi Belgiassa ja liittyi Belgian ilmavoimiin toisen maailmansodan sytyttyä. Oltuaan tiedustelulennolla, Henrin lentokone vaurioitui saksalaisten toimesta mikä pakotti Henrin pakkolaskuun. Hänet vangittiin natsi-Saksan pahamaineiselle Colditzin vankileirille, mutta vain kolmeksi kuukaudeksi. Näin nopeasti hänen uskottiin vapautuneen flaamilaisen rotutaustansa takia, jota natsit pitivät lähellä ihannoimaansa arjalaista rotutaustaa.
Vapauduttuaan Henri ehti palvella Belgian ilmavoimissa, joista kuitenkin päätti paeta Gibraltariin Pyreneiden vuoriston kautta. Matkallaan hän joutui pidätetyksi ja vietti kuukausia espanjalaisessa vankilassa Barcelonassa sekä pari kuukautta keskitysleirillä Espanjan Burgosissa.
Lopulta vuonna 1942 hän saapui Gibraltariin. Tästä hänen matkansa jatkui Englantiin, jossa hänet määrättiin Supermarine Splitfirella harjoittelevaan koulutusyksikköön. Hävittäjä, jolla Henry harjoitteli, oli nimeltään Gibraltar. Vuonna 1943 Gibraltar hävittäjä syöksyi traagisesti maahan Skotlannissa, mikä merkitsisi lentäjä Henri Delabastitan ennenaikaista kuolemaa.
Maurien linna
Viimeisenä kohteenamme kiiruhdimme vielä Maurien linnaan, jonne ehdimme juuri ennen sulkemisaikaa. The Moorish Castle on erilaista rakennuksista, porteista ja muureista koostuva keskiaikainen linnoitus.
Linna on saanut nimensä Gibraltarin pisimmästä, yhteensä 727 vuotta kestäneestä maurien miehityksestä. Linnan rakentamisen on sanottu alkaneen jo 700-luvulla jKr, tämä tieto ei kuitenkaan ole varmistettu, eikä linnan valmistumisajankohtaa tiedetä. Näkyvin osa on The Tower of Homage nimityksen saanut tornirakennus, joka tuhoutui taisteluissa 1300-luvulla ja rakennettiin uudelleen vuonna 1333.
Linnasta ulos päästyämme oli kello jo pitkälti yli viisi ja puisto meni kiinni siltä päivältä. Mikäli puiston aikoo kiertää tässä järjestyksessä ei kannata ottaa edestakaista lippua gondolihissiin, vaikka lipun hintaa se ei olisikaan kasvattanut kuin muutaman euron. Linnalta alas kaupunkiin ei ole enää pitkä kävelymatka, kun taas gondolihissille joutuisi kävelemään pitkän matkan ylämäkeen, etenkin talvikautena, kun hissi ei pysähdy puolivälissä matkaa olevalla pysäkillä.
Lauantaina kun ensimmäisen kerran kävimme lippuluukulla ylös pääsyä tiedustelemassa, tuntui lipun hinta korkealta. Niin tuntui muutamasta muustakin suomalaisesta, joiden kanssa jäimme hetkeksi lippupisteelle hintoja päivittelemään, niin kuin suomalaiseen tapaan kuuluu.
Vietettyämme koko sunnuntaipäivän luonnonpuistossa hinta ei enää tuntunutkaan korkealta. Puistossa oli niin paljon erilaista nähtävää ja äärettömän kaunista luontoa. Itse olisimme kaivanneet vielä tunnin tai pari lisää aikaa, mutta tapoihimme kuuluukin jäädä pällistelemään matkan varrelle lähes kaikkea ja siksi etenemisemme on keskivertoa verkkaisempaa.
Gibraltarin luonnonpuisto on auki viikon jokaisena päivänä 9:30-19:15, poikkeuksena talvikausi marraskuun alusta maaliskuun loppuun, jolloin puisto suljetaan jo 17:15. Puistossa vierailulle kannattaa varata koko päivä aikaa ja varautua kävelemään useita kilometrejä. Puistosta löytyy WC-tiloja, kahviloita ja terasseja, sekä piknik pöytiä omien eväiden nauttimiseen.
Alas kaupunkiin pääsi oikaisemaan Castle Stepsejä pitkin, jotka mutkittelivat eriväristen rakennusten välistä kohti keskuskatua. Sunnuntaina lähes kaikki kaupat ja ravintolat olivat kiinni, ja keskustassa vallitsi täysin eri tunnelma kuin edellisenä päivänä.
Löysimme torilta muutaman auki olevan kuppilan, johon menimme käyttämään viimeiset puntamme, jotka olimme edellispäivänä nostaneet. Pieniä summia euroja otettiin myös vastaan lähes kaikkialla, joten puntien nosto Gibraltarin vierailua varten ei ole mitenkään pakollista.
