Lombrives luola – Mytologiaa ja legendoja
Lombrives luola on Euroopan suurimpia luonnollisesti muodostuneita luolia, jos ei jopa suurin, kuten sen omilla verkkosivuilla mainostetaan. Luola on pituudeltaan 8 kilometriä pitkä ja se sijaitsee Cap de la Lesse nimisen kalkkikivivuoren sisässä. Luolan sisäänpääsy löytyy Ariegen kylässä. Luolaan on liitetty ajansaatossa myös paljon mytologiaa ja legendoja.
Niauxin luolasta on löydetty upeaa kivitaidetta, peräisin Magdalenikaudelta. Vastaavanlaista taidetta ei ole koskaan löydetty Lombriven luolasta.
Lombriven lisäksi kyseisessä vuoressa sijaitsee kaksi muutakin luolaa, Niaux ja Sabart luolat Vicdessosin laaksossa. Vaikka luolat sijaitsevat lähellä toisiaan, kuuluen samaan järjestelmään, vain Niauxin ja Lombrivesin luolat ovat yhteydessä toisiinsa eikä kumpikaan ei ole yhteydessä Sabartiin. Yhteensä luolille tulee pituutta jopa 14 kilometriä, josta vain 5 kilometriä on avoinna yleisölle.
Prinsessa Pyrenen tragedia
Legendan mukaan oli Pyreneen vuoristojen paikalla aikanaan kaunis tasanko, jossa kuvan kaunis prinsessa Pyrene asui ja kasvoi. Nuori prinsessa Pyrene rakastui palavasti puolijumala Herkulekseen, joka kulki alueen ohi suorittaessaan 12 urotyötään. Pyrenen isä, kuningas Bebrycius kuitenkin kielsi heidän liittonsa ja karkotti Herkuleksen alueelta, vaatien tätä jatkamaan 12 urotyönsä suorittamista.
Legendan mukaan kaunis prinsessa Pyrene, oli haluttu morsian kaikkien ympäröivien maiden hallitsijoiden keskuudessa.
Prinsessa Pyrene ei kuitenkaan kestänyt tätä, vaan pakeni sydänsärkyneenä metsään seuratakseen Herkulesta. Metsässä Pyrene kohtasi raivokkaan susilauman, joka raateli prinsessan hengiltä. Herkules kuuli Pyrenen hätääntyneen huudon metsän yli ja ryntäsi pelastamaan rakkaansa mutta liian myöhään.
Herkules hautasi menehtyneen Pyrenen Lombrivesin luolaan ja kasasi haudan päälle kiviä kivien päälle, kunnes kiviä oli tuhansia ja ne muodostivat vuorijonon, jonka tänä päivänä tunnemme Pyreneen vuoristona.
Henrik IV rohkeuden todistelu
Henrik IV, joka tunnettiin aikanaan myös Navarran kuninkaana, oli Ranskan kuningas vuosina 1589–1610. Hänen kerrotaan vierailleen Lombrivesin luolassa 11 vuotta ennen, kun hänestä tuli Ranskan kuningas, pyrkimyksenään näyttää toteen mainettaan rohkeana ja vahvana miehenä.
Luolaa pidettiin myös henkien turvapaikkana, minkä takia paikalliset asukkaat pelkäsivät käydä sisään luolaan. Tämän lisäksi Lombrives tunnettiin yhtenä Euroopan suurimmista ja kiehtovimmista luolista, ja tarjosi siksi toimivan ympäristön Henrikin tavoitteille.
Lisäksi Henrikin tunnettiin olevan syvästi kiinnostunut puolijumala Herkuleksesta, jolla myös oli legendojen mukaan yhteyksiä Pyreneen luolaan. Henrikin kerrotaan jopa väittäneen omaavansa Herkuleksen kanssa yhteiset sukujuuret. Henrik IV:n vierailu on jäänyt osaksi luolan historiaa.
Henrik tunnettiin seikkailunhaluisena miehenä, jolla kerrotaan olleen ainakin 50 rakastajaa, joista vain yhden lapset hän tunnusti omikseen.
Vaikka Henrik oli pidetty mies, hän joutui murhan kohteeksi vuonna 1610. Hänet puukotettiin hengiltä avovaunussaan Rue de la Ferronneriella, katollisen kiihkoilijan toimesta. Henrikin hengiltä puukottaja Ravaillac, otettiin kiinni välittömästi ja hänet teloitettiin muutamaa päivää myöhemmin repimällä hänet neljän hevosen avulla kappaleiksi, mikä oli rangaistus kuninkaanmurhasta.
Lombrivesin luola on ajansaatossa toiminut protestanttien turvapaikkana sekä pyhänä paikkana monille ihmisille historian saatossa. Pronssikaudella luolaa käytettiin ihmisten hautapaikkana sekä myöhemmin luola toimi hugenottien piilopaikkana.
Luolasta on löydetty valtavasti ihmisten ja eläinten jäänteitä. Jopa noin 24 000 vuotta sitten sukupuuttoon kuolleiden luolakarhujen ja luolaleijonien jäännöksiä on löydetty luolasta.
Vain opastettuja kierroksia
Meidän luolakokemuksemme alkoi selvittelyllä, voiko luoliin mennä tutustumaan itsenäisesti, vai järjestetäänkö vain ohjattuja käyntejä. Lombriven nettisivuilta ei ollut ostettavissa kuin ohjattujen käyntien lippuja, joten lähdimme paikan päälle kyselemään asiasta.
Parkkipaikka luolilla vierailua varten sijaitsi aivan lipunmyynnin vieressä, autotien toisella puolella. Lipunmyyntipisteelle mentäessä, ohitettiin entinen kuumien lähteiden kylpylä, josta oli järjellä vain kiviseinämät. Kuumaa vettä tai maan sisästä nousevaa höyryä ei näkynyt missään.
1800-luvun alussa monet merkittävät henkilöt saapuivat eri puolilta maata kylpemään paikan kuumissa lähteissä. Myös Napoleonin veli vieraili parantavissa kylvyissä, mikä toi paikalle mainetta ja teki kuumista lähteistä suosittuja ja kuuluisia.
Jos haluat lukea Pyreneen alueen luonnonmukaisista kuumista lähteistä, löytyy aiheesta blogikirjoitus täältä!

Ensimmäisellä koputtelu kerralla ei lipunmyyntipisteellä näkynyt ristinsielua. Palasimme siis autolle miettimään jatkotoimenpiteitä. Pian kuitenkin huomasimme joitakin ihmisiä valuvan lipunmyyntipisteen mäkeä alas parkkipaikalle päin, ja päätimme lähteä uudelle tiedusteluretkelle.
Tällä kertaa se tuottikin tulosta ja löysimme henkilökuntaan kuuluvan miehen. Mies ei puhunut montaa sanaa englantia emmekä me puhuneet montaa sanaa ranskaa, mutta kielimuurista huolimatta saimme selville, että luolaan pääsee vain opastetuille kierroksille ja tänään ei ollut ohjelmassa yhtäkään englanniksi opastettua retkeä.
Päätimme silti osallistua seuraavalle ranskaksi selostetulle kierrokselle, joka alkaisi noin tunnin kuluttua. Ostimme pääsyliput luolaan, jotka maksoivat 12 euroa per aikuinen, sekä 2 euroa kappale maksavat liput vuoristojunaan, jolla pääsisi ylös vuorenrinnettä 1,4 kilometrin mittaisen matkan, joka olisi myös vaihtoehtoisesti ollut käveltävissä.

Noin tunnin päästä palasimme lipunmyyntipisteelle, missä oli tarjolla kahvia halukkaille. Hetken odottelun jälkeen osa ryhmästä hyppäsi kanssamme vuoristojunaan ja osa valitsi jalkapatikan luolan sisäänkäynnille.
Matkamme luolassa tulisi olemaan noin kahden kilometrin mittainen, sisältämään portaidennousuja ja -laskuja ja lämpötila tulisi luolassa olemaan tasaisesti noin 10 celsiusastetta.
Luolan sisäänkäynnillä saimme retkioppaaltamme kummeksuvia katseita, selatessamme puhelimesta sähköistä esitettä, jonka olimme saaneet lipunmyynnistä QR-koodilla, kiinnittämättä juurikaan huomiota hänen selostukseensa. Paljastimme ettemme ymmärrä ranskaa ja oppaamme pahoitteli, ettei osannut paljoakaan englantia. Päätimme jättäytyä ryhmän perälle ja jättää kuuloetäisyyden niille, jotka saivat siitä enemmän irti.
Näyttävät maansisäiset maisemat
Jo ennen, kun pääsimme edes sisään luolaan, näkymät olivat näyttävät. Vihreät köynnöskasvit koristivat luolan massiivista suuaukkoa.

Heti sisäänkäynnin jälkeen, luola haarautui kahteen suuntaan. Ryhmämme suuntasi ensin oikealle, jossa sijaitsi ensimmäinen galleriaksi kutsuttu osio luolasta. Gallerian katosta riippui paljon tippukiviä ja näiden lisäksi myös muutama lepakko.
Myös suurempia kivipylväitä ja muodostelmia oli galleriassa rutkasti ihailtavana. Suurin näistä oli lehmän utareeksi kutsuttu suuri pyöreä katosta roikkuva tippukivi. Tämän gallerian perällä myös kuulemma sijaitsi luolan toinen, pienempi ulosmenoaukko, jonka vuoksi tämän osion lämpötila saattoi poiketa muiden osioiden lämpötilasta hieman. Tätä aukkoa emme kuitenkaan päässeet itse näkemään.


Riittävästi gallerian taidetta ihailtuamme palasimme luolan sisäänkäynnille ja jatkoimme retkeämme vasemmalle haarautuvaan osioon. Tällä puolella luola oli matalampi ja seinämillä oli kukkakaalin muotoista aragoniittiä ja kiveä. Pian saavuimmekin pitkään käytävään joka muotoilullaan, muistutti hieman sipulia tai ylösalaisin käännettyä soutuvenettä.

Sipulikäytävän jälkeen tulimme ovelle, joka on vuonna 2021 sulkenut Deep time tutkimukseen osallistujat ulkomaailmasta 40 päivän ajaksi. Etenkin tästä osasta luolaa löytyy seinistä lukuisia, enimmäkseen hiilellä merkittyjä kaiverruksia, joita luolan läpikulkeneet ihmiset ovat kaivertaneet sen seiniin vuosisatojen saatossa. Luolasta löytyy yli 3600 kaiverrusta useiden kilometrien matkalta.

Deep time- tutkimus
Vuonna 2021 Lombrivesin luolassa on suoritettu Deep time niminen tutkimusprojekti, jossa 15 vapaaehtoista viettivät 40 päivää luolan kätköissä. Kokeilun avulla tutkittiin, miten ihmisen aivot käsittävät ajan ilman kronologisia viitteitä ja miten ryhmä sopeutuu elämään eristyksissä ilman auringon valoa, yhteyksiä ulkomaailmaan tai tietoa ajankulusta.
Luolassa ollessaan tiimin tuli noudattaa sääntöä, jonka mukaan muita osallistujia ei sopinut herättää. Jokainen tiiminjäsen seurasi omaa luontaista rytmiään.
Tutkimukseen osallistuja olivat erilaisista taustoista tulevia 27–50-vuotiaita miehiä ja naisia. Osallistujien unirytmiä, sosiaalista käyttäytymistä ja elintoimintoja seurattiin sensoreiden avulla. Tutkimuksen lopputuloksena osallistujien vuorokausirytmi piteni 24 tunnista jopa 32 tuntiin.

Rukouksia ja konsertteja
Seuraavana oli vuorossa luolan suurin yksittäinen kammio. The Cathedraliksi kutsutta valtavaa luonnon muodostamaa salia on käytetty ja käytetään edelleen muistopaikkana luolista suojaa etsineille kataareille, joiden tuhoamiseksi 1200-luvulla järjestettiin julmia ristiretkiä. Ristiretkien tarkoituksena oli hävittää harhaoppiset, jopa polttamalla ihmisiä roviolla. Tästä osasta luolaa on löydetty useita ihmisen luurankoja.

Cathedralissa on loistava akustiikka ja tänä päivänä sitä hyödynnetään järjestämällä siellä konsertteja. Retkiryhmämme testaili akustiikkaa erilaisilla äännähdyksillä ja eräs nainen intoutui jopa laulamaan kauniilla lauluäänellään pätkän, jotakin meille entuudestaan tuntematonta ranskalaista balladia.
Cathedrallin huonekorkeus on jopa 70 metriä ja sieltä matka eteenpäin jatkuu 174 porrasaskelmalle. Ennen vuotta 1927, jolloin portaat rakennettiin, käytettiin niiden tilalla tikapuita, siirryttäessä Cathedralista luolan korkeammalla sijaitseviin osioihin.”

Taidetta ja hautoja
Portaiden selätyksen jälkeen saavumme taas uuteen galleriaan, jota kutsutaan Nimellä ”Gallery of the great cemetery”. Tätä osuutta on myös käytetty hautapaikkana neoliittisellä ajanjaksolla ja todisteeksi siitä, on tästä galleriasta löydetty satoja luurankoja 1800- luvulla.
Galleria sijaitsee lähellä ”Bandit entrancea” josta löytyy myös oma legendansa, joka elää vahvana Ariegen kyläläisten mielissä.
Kerrotaan että 1802 luvulla rosvojoukko ryösteli aluetta ja käytti luolaa piilopaikkanaan. Paikalliset poliisivoimat päättivät kuitenkin lähteä luolaan tekemään lopun rikollisjoukon toiminnasta. Päästäkseen rikollisten piilopaikkaan, oli poliisijoukon ryömittävä läpi ahtaan käytävän, joka on jälkeenpäin saanut nimen ”The crime pass”.
Valitettavasti käytävän toisella puolella poliiseja osasi odottaa kirveillä aseistautunut rikollisjoukko. Heidän kerrotaan pidätysyrityksen seurauksena katkaisseen päät jopa 150 poliisilta. Tämän tragedian seurauksena poliisipäällikkö päätti sinetöidä käytävän, jättäen rikolliset luolan sisään odottamaan kuolemaansa. Kerrotaan myös, että lopulta armeijan laivue meni läpi poliisien kohtaloksi koituneesta ahtaasta käytävästä ja pidätti rikolliset.
Tässä galleriassa on havaittavissa tunnistettavia kivitaiteen muotoja. Veden virtauksesta muodostuneesta valumakivessä voi nähdä mammutin muodon.

Toisessa lattiasta kohoavassa kivettymässä, on oikeasta kulmasta katsottuna, havaittavissa pöllön muodot. Eräs luolan seinämä taas näyttää selvästi tarujen noita-akan päältä, kun sitä katsoo luolan perältä päin.

Tässä osassa luolaa huhutaan löytyvän myös prinsessa Pyrenen hauta.

Kun olimme päässeet great cemetery-gallerian loppu puolelle, oppaamme pyysi meitä kokoontumaan yhteen ja sammutti valot koko näkyvillä olevasta luolan osuudesta.
Täydellinen pimeys ympäröi meidät ja jopa ryhmämme pienimmät osallistujat ymmärsivät olla aivan hiljaa, ja aistia ympärillä olevaa pimeyttä ja luolan ääniä. Hetken oli kuultavissa ainoastaan veden tippumisen äänet ympäri luolaa ja haistettavissa sen maanalainen kosteus.
Järvi ja paluu
Täydellisessä pimeydessä ja suhteellisessa hiljaisuudessa nautitun hetken jälkeen siirryimme retkemme viimeiseen osioon, järveen. Luolan perällä sijaitsi vihreänä loistava kirkasvetinen järvi, jonka pinnankorkeus vaihtelee sade- ja sulamisvesien mukaan.

Tähän päättyi kierroksemme luolassa ja lähdimme palaamaan takaisin suuaukolle, koko vasemmanpuoleisen luolan haaraan matkan. Matkalla takasin, kohtasimme portaikossa päivän viimeisen opastetun ryhmän.
Luolasta poistuttaessa oppaamme vielä kerran pahoitteli meiltä, ettei ollut osannut selostaa meille luolasta englanniksi. Tästäkin huolimatta luolassa vierailu oli ehdottomasti ollut pääsylippunsa arvoinen kokemus.
Alaspäin mentäessä ei vuoristojuna kyytiä ollut enää tarjolla, mutta alamäkeen mentäessä taittui 1,4 kilometrin matka mukavasti luolakokemusta fiilistellessä.
Tätä retkeä voin ehdottomasti suositella kaikille alueella poikkeaville. Ainakin oma oppaamme oli selvästi asiastaan erittäin innostunut ja itseäni hiemana harmitti, että en ymmärtänyt hänen kertomustaan kierroksella, vaikkakin lipunmyynnistä saamamme sähköinen esite, olikin erittäin hyvä ja kattava korvike.

Yksi kommentti