Caminito del Rey ja El Chorron via ferrata

Caminito del Rey niminen vaellusreitti sijaitsee Espanjan Andalusiassa, El Chorron kylässä. Reitti kulkee suurimman osan matkasta Guadalhorce joen rotkon seinämää pitkin ja onkin tunnettu pysäyttävistä maisemistaan.

Mekin olimme tottakai kiinnostuneita näkemään tämän paljon huomiota saaneen maisemapolun, joten tammikuun puolenvälin tienoilla suuntasimme pakumme keulan kohti pientä El Chorron kylää.

Kuninkaan polku

Alkuperäistä reittiä rakennettiin neljä vuotta ja se valmistui vuonna 1905, alueen vesivoimalaitosten työtekijöiden työmatkan nopeuttamiseksi. Vuosien 1940 ja 1950 välissä sitä käytettiin kyläläisten keskuudessa kulkuväylänä rotkon ylitykseen ja jopa lapset kulkivat sen kautta koulumatkallaan vaikkei reitillä ollut paikoittain edes kaiteita.

Nykyisen nimensä, Caminito del Rey joka suomentuu kuninkaan poluksi, on reitti saanut, kun Espanjan kuningas Alfonso XIII kulki reitin vuonna 1921 matkallaan Conde del Guadalhorce padon avajaisiin.

Vuoteen 2000 mennessä reitti oli päässyt rappeutumaan niin huonokuntoiseksi, että Espanjan hallitus sulki sen yli vuosikymmenen ajaksi. Nykypäivä reitti on täysin kunnostettu ja siitä on tehty maksullinen turistikohde. Vaellusreitti on tänä päivänä niin helppokulkuinen, että siellä on lähes jokaisen halukkaan mahdollista vierailla.

Maailman vaarallisin reitti

Ennen kunnostamista vaellusreitti tunnettiin myös nimityksillä ”Maailmaan vaarallisin reitti” ja ”Kuoleman polku”. Reitti onkin vaatinut monen kulkijansa hengen, sen mennessä vuosi vuodelta huonompaan kuntoon.

Kulkuväylä tarkoituksessa reitin käyttö lopetettiin 1960 luvulle tultaessa, eikä sen kunnossapidosta huolehtinut tämän jälkeen kukaan. Alkuperäinen reitti oli rakennettu betonista ja tuettu kallion seinään terästangoilla. Ajansaatossa betonipolku kuitenkin rappeutui ja reitille syntyi isoja aukkoja, joista varomaton kulkija saattoi tippua yli sadan metrin pudotuksen alas rotkoon.

Näin ikävä kyllä kävikin ja reitillä tapahtui vuosien kuluessa useita onnettomuuksia ja kuoleman tapauksia. Vuosien 1999 ja 2000 aikana jopa viisi ihmistä menetti henkensä, jonka jälkeen hallitus päätti tuhota polun alku- ja loppupätkät estäen näin sisäänpääsyn reitille ja määräsi sakon alaiseksi touhuksi kulkea kuninkaan polkua.

Paikalliset kiipeilijät kuitenkin asensivat reitille turvavaijerin, ja ihmisiä saapui ympäri maailmaa Caminito del Reyhin hakemaan adrenaliinia vapauttavaa vaellus kokemusta. Kulkeminen reitillä siis jatkui ja niin jatkuivat onnettomuudetkin. Vuoteen 2013 mennessä ainakin neljä ihmistä lisää oli kohdannut loppunsa maailman vaarallisimmalla reitillä.

Vuonna 2013 aloitettiin reitin uudelleen rakentaminen ja vuonna 2015 se avattiin yleisölle nykyisessä muodossaan. Uudelleen avaamisen jälkeen reitillä on kuollut vain yksi ihminen, menetettyään tasapainonsa Almanchare joen läheisyydessä kulkevalla reitin osuudella ja pudoten 50 metrin matkan alas rotkoon.

Uusi reitti on rakennettu kulkemaan vanhan päälle. Joten alkuperäinen reitti on vielä nähtävissä reitillä vierailijoille.

Caminito del Rey nykypäivänä

Caminito del Rey reitille voi ostaa kahdenlaisia lippuja, joko oppaan selostamalle ryhmäkierrokselle tai itsenäisesti kuljettavalle retkelle. Lippuja voi ostaa Caminito del Reyn verkkosivuilta tai paikan päältä lipunmyyntipisteeltä. Tosin kaikkialla kehotetaan turisteja ostamaan lippunsa etukäteen.

Verkkosivuja tutkittaessa kävi ilmi, että edullisemmat itsenäisesti tehtävän kierroksen liput olivat loppuunmyytyjä viikkokausiksi eteenpäin. Ryhmänlippujakaan ei ollut tuleville päiville jäljelle kuin muutamille ajankohdille.

Emme halunneet kuitenkaan ottaa riskiä, että reitti jäisi näkemättä, joten tartuimme ainoaan jäljellä olevaan mahdollisuuteen kulkea vaellusreitti seuraavana päivänä. Niinpä ostimme liput aamun ensimmäiselle ryhmäretkelle, joka starttaisi kello 9.

Saapuminen Camino del Reyhin on tehty suhteellisen helpoksi. Alueella on kolme pysäköintialuetta, joiden kaikkien välillä kulkee shuttle bus 30 minuutin välein. Yksi parkkipaikka sijaitsee reitin alkupäässä, toinen loppupäässä ja kolmas hieman kauempana näiden välimaastossa.

Myös junalla on mahdollista saapua El Chorron juna-asemalle, joka sijaitsee Caminito del Rey reitin loppupään läheisyydessä.

Me vietimme edeltävän yömme reitin loppupäässä sijaitsevalla parkkialueella usean muun matkaajan kanssa, ja sinne jätimme myös auton, kun aamun pimeydessä ja tammikuisessa viileydessä lähdimme suunnistamaan bussipysäkille.

Bussi jätti meidät ravintolan eteen, josta oli vielä jonkun verran kävelymatkaa sisäänkäynnille. Kävellä pystyi kahta reittiä, joista lyhyempi oli 1,9 km mittainen ja vei kulkijansa suhteellisen matalan tunnelin läpi. Keskivertomittaisina ihmisinä pystyimme kuitenkin kulkemaan selät suorina tätä tunnelireittiä. Toinen vaihtoehto olisi ollut hieman pidempi, noin 2,4 km mittainen taivallus, joka soveltui kaiken korkuisille.

Saavuimme reitin alkupisteelle hyvissä ajoin odottelemaan. Tähän aikaan oli vielä suhteellisen rauhallista, vaikka ihmisiä valuikin tasaisesti paikanpäälle. Alkupisteellä oli vielä mahdollisuus käyttää WC-tiloja ja ostaa automaattikahvia tarvittaessa.

Kellon lyödessä yhdeksän tuli henkilökuntaan kuuluva mies jakamaan ihmislaumaa ryhmäretkeläisiin, itsenäisiin kulkijoihin ja liputtomiin henkilöihin. Tässä kohtaa ihmettelimme yksilölippujen vähäistä määrää, sillä suurin osa väestä sijoittautui ryhmälippukategoriaan.

Päätimmekin kysäistä lipun tarkistuksen yhteydessä, voisiko reitin kulkea itsenäisesti, vaikka meillä olikin ryhmäliput. Tämä oli täysin ookoo ja siirryimme vastaanottamaan siniset kypärät, jotka olivat pakolliset varusteet koko reitin ajan. Koska olimme siirtyneet itsenäisten kulkijoiden puolelle, joita meidän lisäksemme oli viisi muuta, pääsimme reitille päivän ensimmäisinä.

Aamun ensimmäiset kulkijat

Maisemat avautuivat pysäyttävinä heti ensimetreistä lähtien. Alkuun reitti kulkee kapeana solan läpi, kallioiden kohetessa pystysuorina kummallakin puolella. Turkoosi joki kiemurtelee rotkon pohjalla.

Aamu oli vielä viileä ja sumea, joten kallioiden korkeimmat huiput jäivät pilvien peittoon. Rotkossa oli tunnelmallisen hiljaista sillä opastetturyhmä ei ollut päässyt vielä matkaan ja kanssamme samassa startissa olleet muut viisi ihmistä, olivat levittäytyneet mukavan välimatkan päähän taaksemme.

Reitti kiemurteli hyvän matkaa pitkin kallion seinämää, kunnes edessä avautui hieman aukeammat näkymät.

Tästä eteenpäin reitti kulki jonkun aikaa maankamaralla. Lukuisia kotkia näkyi liitelevän kallioiden huippujen ympäristössä. Tältä osuudelta löytyi myös taukopaikat. Roskiksia tai vessoja ei reitin varrelta löydy.

Kohta oli taas näkyvissä kallion seinustalle rakennettua kävelysiltaa, ja reitti ohitti junatunnelin sukeltaen takaisin kallion seinämien väliin.

Tällä osuudella oli monin paikoin nähtävissä jäänteitä alkuperäisestä reitistä, joka kulki reilun metrin verran uuden kulkuväylän alapuolella. Alkuperäinen maailman vaarallisin reitti oli monista kohdista lahonnut kokonaan pois, kun taas jotkut osuudet näyttivät vielä kantavilta.

 Aloimme olla jo viimeisellä osuudella ja loppuhuipennus näkyikin edessä. Yli 100 metrin korkeudessa rotkon yli kulkeva silta, jonka viereen oli rakennettu kunnostettua reittiä varten riippusilta. Pilvetkin olivat tässä kohtaa jo kaikonneet ja aurinko oli alkanut lämmittää.

Sillan ylityksen jälkeen oli jäljellä oikeastaan muutamien portaiden nousu, jonka jälkeen noin kilometrin mittainen kävely reitin päätepisteelle, jonne kypärät sai palauttaa.

Enimmäkseen kallion seinustaa pitkin kulkevan kuninkaan polun pituus oli vain noin 3 kilometriä, mikä tuntui vieläkin lyhyemmältä ja oli vähän turhankin nopeasti kävelty läpi maisemien ihastelun yhteydessä.

Vähän lisää kalliomaisemia ja jännitystä

Palasimme reitiltä pakulle jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää, mikä sopi suunnitelmiimme oikein hyvin, sillä päivälle oli luvassa vielä lisää maisemafiilistelyä via ferratan merkeissä. Via ferratan sijaitsi Caminito del Reyn loppupään lähettyvillä, joten auton jätimme samalle parkkipaikalle missä se jo olikin.

Olimme etukäteen tehneet jonkin verran selvitystyötä, ja tiesimme että via ferratalla olisi vaijeriliuku. Vaijerinliukuun tarvittavavia väkipyöriä ei meidän omasta varustearsenaalistamme vielä löytynyt, joten lähdimme vuokraamaan sellaisia läheisestä kiipeilijöiden suosiossa olevasta majatalosta.

Tällä kyseisellä reitillä ei vaijeriliu’ulle ollut vaihtoehtoista kulkureittiä, joten ilman väkipyöriä ei reitille kannattanut edes lähteä. Ne sai kuitenkin vuokrattua parin kilometrin päässä sijaitsevasta Finca La Campanan majatalosta 5 euron kappale hintaan.

Seuraavana edessä olikin kokemuksemme suurin haaste, nimittäin löytää via ferratan alkupiste. Näihin ei aina löydy niin selkeitä ohjeita tai koordinaatteja kuin toivoisi. Jouduimme etsimään radan alkua vähän turhan kauan ja kysyä neuvoa useampaan kertaan. Lopulta löysimme perille vastaan kävelevien kiipelijöiden ohjeiden ja youtube-videoiden avulla.

Tämäkin via ferrata ottaa heti kättelyssä kiipeäjältään luulot pois ja alkaa pitkällä nousulla pitkin pystysuoraa kallion seinää. Heti alkuun on luvassa 150 metrin nousu ja siitä onkin suunta vain ylöspäin, lähes radan loppumetreille saakka. Radan alku onkin sen fyysisin osuus ja yhdessä kohdassa kallio kääntyy jopa hieman negatiiviseen kulmaan.

Noin 45 minuuttia radalle lähtemisestämme saavutimme vaijeriliu’un. Kyseessä oli noin 35 metriä pitkä vaijeri kahden kallioseinämän välissä, jota pitkin liukumalla pystyi ylittämään niiden välisen rotkon. Tässä kohtaa allekirjoittaneelle iski pieni jännitys, joka selätettiin kuitenkin hetken hengittelyllä ja rotko päästiin ylittämään.

Vaijeriliu’un jälkeen oli edessä vielä kaksin kappalein erilaisia vaijereista koostuvia rotkon ylityksiä. Ensimmäinen oli niin sanottu ”tibetan bridge”, jossa oli yksi vaijeri alhaalla askellusta varten ja kummallakin sivulla kulkevat, kädensijaa toimittavat vaijerit. Tämä siltamuoto tuntui suhteellisen tukevalta ylittää, eikä aiheuttanut jännitystä enää vaijeriliu’un jälkeen.

Tämän sillan jälkeen pääsimmekin radan korkeimmalle kohdalle. Huipulla oli tuulista ja kuten arvata saattaa, upeat näkymät järvelle.

Viimeisenä rotkon ylityksenä oli ”mono bridge” nimityksellä kutsuttu vaijeriviritys. Tässä oli alhaalla yksi vaijeri ja ylhäällä toinen, joiden välissä ylitys suoritettiin. Edellistä siltaa epävakaampi rakenne ja tuulenpuuskat aiheuttivat tällä ylityksellä jo hieman enemmän huojuntaa, mutta pääsimme toiselle puolelle silti täysin ongelmitta.

Tästä alkoikin laskeutuminen alaspäin, jonka jälkeen reitti tuli päätökseensä. Edessä oli vielä 45 minuutin taivallus alas viettävää kapeaa ja metsittynyttä polkua pitkin, kunnes saavuimme samaan paikkaan mihin olimme aiemmin lopetelleet retkemme Caminito del Reyssä.

Vaarat ja maisemat herättävät uteliaisuutta

Siinä missä Caminito del Rey on syystäkin saanut synkän lempinimensä kuoleman polkuna, ei onnettomuuksilta ole täysin vältytty El Chorron via ferratallakaan.

Kuukautta ennen meidän omaa vierailuamme reitillä, oli eräs brittiläisturisti saanut surmansa ollessaan kiipeämässä reittiä kavereiden kanssa. Epäonninen nuori mies oli tippunut ”mono bridge” vaijerisiltaa ylittäessään ja pudonnut 50 metrin matkan alas rotkoon. On epäselvää mikä oli johtanut miehen putoamiseen.

Lisäksi vierailupäivämme iltana, oli nuori irlantilaisnainen menehtynyt ollessaan matkalla poispäin kiipeilyreiteiltä. Nainen oli viettänyt päivän ystävänsä kanssa kalliokiipeillen El Chorron alueella. Kaksikko oli eksynyt paluumatkallaan oikealta polulta ja liukastumisen seurauksena, nainen oli tippunut 150 metrin pudotuksen.

Illalla kun olimme itse jo lähdössä pois päin El Chorron kylästä, vastaan ajoi hälytystilassa oleva ambulanssi. Myöhemmin luimme verkkolehdestä murheellisen uutisen naisen kohtalosta.

Camino del Reyn kunnostamien ja muuttaminen turistikohteeksi maksoi kokonaisuudessaan 9 miljoonaa euroa. Andalusian itsehallintoalue ja Malagan maakunta jakoivat projektin kustannukset. Reitillä vierailee yli 300 000 ihmistä vuosittain.

Caminito del Reyn maisemissa on kuvattu myös kohtauksia useampaan elokuvaan. Esimerkiksi 60- luvulla tuotetussa elokuvassa Scent of Mystery, joka tunnettiin myöhemmin myös nimellä Holiday in Spain, esitetään Caminito del Reyssä kuvattu takaa-ajokohtaus.