Kuumat lähteet Thues Les Bains

Pyreneen vuoristossa sijaitsevat useat kuumat lähteet mutta vain harvat niistä on enää vapaasti luonnosta löydettävissä, vaan suuriosa on muutettu maksullisiksi kylpylöiksi. Kaksi näistä jäljelle jääneistä sijaitsee Pyrenees-Orientalesin departementissa Etelä-Ranskassa, Nyerin ja Thuès-entre-Vallsin kuntien välimaastossa.

Me päädyimme lopulta vierailemaan kuumilla lähteillä kahtena eri päivänä. Ensimmäinen päivä oli jouluaatto. Olimme kivunneet ensin Gorges de la Carancan vaelluspolulla muutaman kilometrin verran nähdäksemme kallioseinämän sisässä kulkevan maisemapolun. Näkymät olivatkin upeat. Kokonaisuudessaan Gorges de la Caranca on 13 kilometrin mittainen vaellusreitti, mutta me päätimme tällä kertaa käydä katsomassa vain parhaat palat.

Gorges de la Carancan jälkeen lähdimme etsimään kuumia lähteitä. Tavoitteenamme oli siis löytää kummatkin alueen kuumat lähteet. Ensimmäinen kohde oli kolmen altaan ryhmä Thues Les Bains, joiden kerrottiin olevan suositumpi ja helpommin löydettävissä oleva kohde. Toinen lähde Thues Les Bains Cascade, taas koostui useamman kuuman vesiputouksen jonosta, joiden väliin oli muodostunut kuumavesialtaita. Näiden kerrottiin olevan Euroopan ainoat kuumat vesiputoukset.

Netistä löytyi muutamia blogikirjoituksia aiheesta muutamien vuosien takaa, joissa väitettiin kuumien vesiputousten sijaitsevan niin piilossa, että niiden löytämistä varten olisi suositeltavaa palkata paikallinen opas.

Nykypäivänä reitti lähteille oli merkattu AllTrails sovellukseen ja lähteille järjestettiin ohjattuja vaelluksia, joiden päämääränä oli laskeutua köysillä vesiputouksia pitkin alas lähteille, märkäpukuihin pukeutuneina. Mekin pakkasimme valjaat ja köydet reppuun ja jätimme pakun Thues Entre Valls nimisen kylän ohi kulkevan tien vieressä sijaitsevaan ilmaiseen parkkiin.

Erilainen joulusauna

Emme kulkeneet AllTrails sovelluksen opastamaa polkua, vaan suuntasimme sillan yli tien toiselta puolelta alkavalle polulle, joka suuntasi junaradan yli ja jatkui ylös kallioille.

Kuljettuamme polkua noin puolen tunnin verran saavuimme Thues Les Bains allasryhmän luo. Altaista suurin oli halkaisijaltaan noin 2 metrin levyinen ja kaksi muuta pienenivät asteittain. Altaissa oli kuitenkin useampi kylpijä, joten päätimme jatkaa matkaa seuraaville lähteille, joiden luona odottaisivat myös vesiputoukset.

Jatkoimme kävelyä noin 10 minuutin verran ja saavuimmekin Thues Les Bains Cascaden kuumien vesiputousten pohjalle. Nämä kuumat lähteet olivat houkutelleet vielä edellisiäkin useamman kylpijän aattoillan kylpyyn . Toiveissamme oli kuitenkin päästä putousten huipulle, joten lähdimme kipuamaan ylöspäin putousten oikeaa puolta.

Jonkun aikaa sitkeästi rämmittyämme rinnettä ylös, joka oli muuttunut erittäin vaikea kulkuiseksi ja jyrkäksi, päättelimme lähteneemme nousemaan putousten väärää puolta. Kello oli jo yli neljä iltapäivällä ja tiesimme pimeän tuloon olevan vain pari tuntia jäljellä, joten päätimme palata ensimmäisille altaille, joissa oli hieman väljempää.

Palasimme siis samaa reittiä takaisin, vaihdoimme uikkarit päälle pensaan takana, korkkasimme repussa mukana kulkeneet jouluoluet ja istuimme keskimmäiseen altaaseen, jossa sillä hetkellä ei ollut muita kylpijöitä. Allas oli suhteellisen lähellä kallion reunaa, ja siitä oli näkymät junaradan ja autotien toisella puolella kohoavaan kallioseinämään.

Tämä luonnon kylpylä muodostui siis kolmesta pyöreästä altaasta, josta vesi valui pienimmästä suurimpaan. Altaisiin vesi valui kuumana maan alta, mutta muotoilussa oli luontoäiti selvästi saanut ihmisiltä pientä avustusta. Pienimmän altaan vesi oli niin kuumaa ettei siihen tehnyt mieli mennä istumaan, keskimmäinen allas jossa istuimme, tuntui myös suhteellisen kuumalta. Suurin ja altaista suosituin oli näistä kylvyistä viilein.

Osa kylpijöistä oli uimapuvuissa ja osa vapaammin luonnon antamassa asussa. Se on myös syynä sille, että näistä altaista puuttuu lähes kaikki kuvamateriaali. Altaiden välittömässä läheisyydessä ei voinut olla huomaamatta rikin kanamunamaista hajua, joka vedestä nousi.

Lilluimme kuumassa vedessä muutaman kymmenen minuuttia olut pullomme tyhjiksi hörppien ja päätimme tämän joulusaunan korvikkeen riittävän meille.

Olimme juuri aikeissa huikata kanssa kylpijöille hyvät joulut ja lähteä kohti pakua, kun eräs rennosti pukeutumaton mies kysyi, oliko automme parkissa parkkipaikalle, jonne olimme juuri suuntaamassa. Hän oli unohtanut avaimensa virtalukkoon ja pyysi sammuttamaan autosta virran ja jättämään avaimet auton lattialle, sillä olisimme parkkipaikalla ennen häntä. Lupasimme hoitaa homman.

Parkkipaikalla kävimme sammuttamassa autosta virrat ja huomasimme miehen jättäneen autoon myös kaiken henkilökohtaisen omaisuutensa kohtalaisen näkyvästi esille. Oma pakumme oli visusti lukossa, verhot kiinni, rattilukko paikoillaan sekä vielä valvontakamera tarkkailemassa Mikko-kissan tekemisiä ja hälyttämässä mahdollisista tunkeutujista. Kontrasti hieman hymyilytti.

Kuumat vesiputoukset

Vesiputoukset jäivät kuitenkin kaihertamaan ja päätimme suunnata putouksille vielä uudestaan. Tällä kertaa jätimme auton jonkunlaisen sairaala/kuntoutuskodin porttien läheisyyteen. Tästä oli vesiputouksille huomattavasti lyhyempi kävelymatka ja päädyimme myös automaattisesti putousten oikealle puolelle.

Putousten huipulle veikin aivan selkeä polku ja tällä kertaa löysimme perille suhteellisen vaivattomasti. Putousjono oikeastaan alkoikin yhdestä kylmästä vesiputouksesta, jonka juurelle polkua pitkin pääsi. Tästä eteenpäin vesi oli lämmintä, välillä jopa kuumaa ja höyryävää.

Laskeutuminen alkoi kahdesta peräkkäisestä laskeutumisesta joista toinen oli arviolta vain pari metriä ja toinen noin viisi metriä. Jälkimmäinen laski suoraan kuumavesialtaaseen. Altaita oli muutama lisää myös parin metrin päässä ensimmäisistä laskuista, joiden jälkeen reitti jatkui loivempana.

Virtaava vesi kiemurteli kallioreittiä pitkin alaspäin, muodostaen välillä isompia lätäköitä ja virraten välillä vain ohuina noroina. Seuraava laskeutuminen oli noin 15 metriä pitkä, ja siinä vesi virtasi jo enemmän vesiputousmaisena kuin edellisissä. Tämän putouksen alta löytyivät Thues Les Bains Cascaden suurimmat altaat, joissa riittikin kävijöitä.

Paikka itsessään oli todella kaunis ja luultavasti kesäaikaan vielä kauniimpi, puiden lehdistön muodostaessa vehreän katon altaiden ylle. Vesi oli mukavan lämmintä muttei yhtä kuumaa, kuin edellisen kylpyläkokemuksemme altaiden vesi. Näissä altaissa kananmunanhajua ei ollut juurikaan havaittavissa ja altaat olivat enemmän luonnonmuovaamat kuin edelliset.

Näiltä altailta lähdettäessä alaspäin lähellä autotietä, olisi ilmeisesti ollut vielä yksi laskeutumisreitti mutta huomasimme sen vasta kun olimme jo ajamassa poispäin lähteiltä, joten sitä emme käyneet tällä kertaa edes katsomassa.

Kastumatta ei näitä putouksia pitkin pysty alas tulemaan, joten märkäpuvut, jotka kaikilta muilla reitillä kohtaamiltamme laskeutujilta löytyi, tekevät kokemuksesta varmasti miellyttävämmän, mikäli putouksille päättää suunnata näin talviaikaan.

Luonnon mineraalipitoisen veden lämmössä kylpeminen kieltämättä jätti kehon mukavan rennoksi ja minulle jäi tunne, etteivät nämä tule jäämään tämän reissun viimeisiksi luontaisiksi kuumiksi kylvyiksi joiden lämpöön pyritään vielä pulahtamaan.